Päivien päiviä!
Team Runnarit ja yhteistyökumppanit kokoontuivat näinä ahdistuneisuuden ja epätietoisuuden päivinä merkillisen iloisissa merkeissä kokoukseen Kymppi 64:n sisäampumaradalle Kangasalle 19. lokakuuta. Monet yhtä vaikutusvaltaiset henkilöt pitkin maailmaa palaveeraa paljon vakavammin ilmein (kuten mekin kuvista päätellen) tällä hetkellä, mutta meillä oli syytä rattoon ja riemuunkin. Ensimmäinen täysi kausi yhteistyökumppaneiden kanssa takana ja lisää edessä! Toisin sanoen, suomalaisen ampumaurheilun All Stars 2015 -kokoonpano käy ilmi jonkun ajan päästä.
Hyödyllistä keskustelua käytiin tulevaisuudesta ja ainakin Tiimin käyntikortteja on kohtapuoliin jaossa, Kangasalan Yrittäjien kevätmarkkinoilla olemme näkyvästi mukana ja mahdollisesti Kummelia kunnialla muistuttavaa videopätkää pyritään luomaan tulevalla kaudella. Ei tääkään oo totista, vaikka tosissaan ollaankin. ;)
 |
| Lehdestä pystyy lukee loput ens vuonnaki :') Kiitos toimittaja Kristiina Helminen @SHL! |
 |
| Ryynimakkaraa alkusuolasena ja kakkua jälkkärinä. Sopi teemaan, koska täällä lähes kaikki oli itse tehtyä ja saavutettua! |
 |
| Tässoli sitä meininkiä! Pidetään toistekin ja mahdollisesti jollain tapaa isommallekin yleisölle :) |
 |
| FInvent Oy auttoi ja teetti kellot, käytännöllinen muistutus meidän tukijoille huippu-urheilun edistämisestä :) |
 |
| Jari Humalamäki - Ajokaivin Oy |
 |
| Jyrki Annala - Järvikulman Autokoulu |
 |
| Jyrki Karppila - Jyka Asennus T:mi |
 |
| Fokus hairahti jo, mutta kuvassa tunnistettavasti tärkein fyssarimme Antti Vuorinen! |
 |
| Kolme viisasta, järkähtämättömiä kuin kivi, kosketus kuin Midaalla |
Grande Finale - Kisakallion Urheiluopisto ja SAL
Siinä seuraavien vuosien pari. Saunaillat ja kisareissut Vierumäen Urheiluopistolla ovat pitkälti tulleet päätökseensä ja SAL siirtyy päätoimiseen yhteistyöhön Kisakallion Urheiluopiston kanssa, joka sijaitsee Lohjalla. Erittäin kompakti, idyllinen ja tehokas paikka ampumaurheilijallekin, koska Raseborgs Skyttaren ampumaratakeskus on lähellä Inkoossa. Lohjalta sinne ei aja kuin parikymmentä minuuttia ja täten sitoutuminen Kisakallion kanssa käsikynkkään on strategisestikin järkevä.
Ensimakua "Kisiksestä" on tullut jo Urheilukoulun valmennuskurssilla ja aiemmissa kohtaamisissa Ampumaurheiluliiton kuvioissa. Tulevaisuus ei välttämättä kuitenkaan liikkuvan maalin ampujien osalta paljoa muutu, riippuen siitä tuleeko juoksevia tauluja Kisakallion ampuma-areenalle. Nähtäväksi jää ja voi melkein todeta, että tämäkin asia päätetään Munchenissä joulukuun alkupäivinä. Nimittäin siellä ratkeaa liikkuvan maalin mahdollinen Tokio 2020 olympialaisten uusi esiintuleminen. En ole kirkon miehiä, mutta tämän puolesta olen ristinyt käteni.
Yleensä kuvia on paljon, mutta laajoja ihmisen yksilöllisen koskemattomuuden ja julkisuuden suojan lakeja peläten jätän Kisakallion parlamentista otetun kuvamateriaalin vain henkilökohtaiseen käyttöön. Eikä siinä loppujen lopuksi sen kummallisempaa, tärkeän näköiset ja tärkeätkin ihmiset pönöttelevät kuka missäkin asennossa ja milloin mikäkin pinkka printattua paperia kädessään pitkin urheiluopiston kokoushuoneita.
Mukavaahan grandessa oli jälleen, koska omalla porukalla on aina ilo käydä juhlistamassa. Aamupäivän parlamentit antoivat vihiä tulevaisuudesta, joka ei ehkä ole niinkään valoisa, ainakaan meidän oman lajin kannalta. Mutta kesken emme lopeta. Illalla palkittiin vuoden aikana ansioituneet ampumaurheilijat ja muun muassa koutsimme "koukki" Ville Häyrinen, josta muutkin tykkää, palkittiin Vuoden Valmentajana. Menneellä kaudella hänen paljon kaitsetut oppipoikansa voittivat lähes kaiken, josta kunnia kuuluu tottakai myös aivoille sen työtä tekevän lihan jatkeena. 2014: Tehtiin, mitä piti.
HUOM! Seuraava katkelma sisältää rönsyilyä, joka viiltää pintaa syvemmältä.
Tässä pisteessä ---> . vastuu siirtyy lukijalle.
Jo etukäteen legendaariseksi povattu "MM vuosi 2014" on nyt siirtymässä historiankirjoihin ja bittiavaruuteen säilyäkseen muisteltavana vielä vuosienkin päästä. Palkintokaappi täyttyi jälleen entistään täydemmäksi Kangasalla ja Ponsan Heikkilässä. Vaikka hyllyt ei vielä tälläkään kaudella romahtaneet, niin tuli tarve siirtää moni pokaali ja mitali pahvilaatikkoon, kirjata sisältö tussilla boksin kylkeen ja viedä ullakolle odottamaan seuraavaa ilmestymistään. Vielä joskus on kaikilla meillä tarpeeks iso kaappi olohuoneen seinustalla, että sinne saa kaiken taannoin voitetun esille. :)
Fyysiset palkinnot ja kunniakirjat ovat itsessään muistutus siitä mihin on tullut aikaansa panostettua ja minkä eteen on uhrattu paljon, mutta eipä ne suuria tunteita (ainakaan vielä) herätä edes omistajassaan. Antoisinta on ollut se pieniä onnistumisen kokemuksia päivittäin tarjonnut tavoitteellinen tekeminen, joka tapahtuu kauden aikana treeneissä ja kilpailumatkoilla, yhdessä ja yksin. Huippukokemuksia oli monituisia tähän kesään ja talveen, joista sai itselleen paljon enemmän mitä pelkät pokaalit ja mitalit antaa ymmärtää. Inspiroivaa aikaa tää oli myös intin vuoksi, jonka aikana sai tutustua suomalaisen urheilun huipulla oleviin tai sinne pian nouseviin saman ikäluokan urheilijoihin. Tottakai siinä samalla oma urheilu-ura nousi uusiin sfääreihin. Taidot, tiedot, asenteet ja yhteiset kokemukset joita sai jakaa huippupossessa on arvokasta henkistä pääomaa. Ilolla voi muistella yhdessä heitettyjä läpysköitä ja niitäkin juttuja, jotka jollain mittarilla tekee pojista miehiä.
Puuron syöminen kylmästä metalliastiasta, kun odottaa omaa vuoroaan loputtoman pitkiä tunteja kylmässä pakkasessa pimeän marraskuun vaakaräntä sateessa, jossain siellä jäätyneiden helvetin porttien väärällä puolen, on osa tuota aineetonta pääomaa. Jokin tässä kyseisessä, kuten monissa muissakin menneen vuoden pikku tapahtumissa, opetti jotain mitä en ainakaan missään muualla vielä ollut konkreettisesti oppinut. Monet hurjimmat (sissi)havu pään yläpuolella ja vasemmassa hihassa läpikäydyt fiilikset on niitä, joita ei toivo kenellekään. Aina olen pyrkinyt olemaan yleisen moraalikäsityksen mukainen ns. "hyvä ihminen" ja nyt tiedän miksi se on juuri ainut oikea tapa lähestyä päivittäistä elämää. Kaikki lähtee pyramidin alimmista kivistä eli ruohonjuuritasolta, jossa jokainen ihminen yksilönä on vastuussa siitä mitä ympärilleen olevaan todellisuuteen luo. Positiivinen näkövinkkeli on aina tervetullut, sillä juuri se luo olosuhteista riippumatta jotain kestävää ja ainutlaatuista. Ei pidä turhaan vain väärän asioihin suhtautumisen antaa hallita omaa todellisuutta. Päätöksistäni, joita koko elämänskaalassa katsottuna hiljattain olen tehnyt, edellämainittu on ollut parhaita. Jos saa joskus valita niin tää vuosi on se minkä eläisin kaikista mieluiten uudelleen.
Ennenku saa aikaseks lähtee kirjottaa kirjaa nii jotenki tätä juttua täytyy jakaa eli tästä tuli juuri yksi niistä urheilu & lifestyle blogeista, eikä varmaan ole pahitteeksi. x)
Seuraaviin kuviin ja tunnelmiin.
Rakkautta ja raakaa treeniä,
<3 Pääasiassa Jani, mutta myös Sami ja Tomi
