Vesileikkejä ja Suomen Ennätyksiä

MOI :)

Yksi asia johtaa toiseen - kun tilasin Fitnesstukusta proteiinilisää ja prodepatukoita välipalaksi, niin sain samalla tilaajalahjaksi Fitnesstukku Magazinen. Laatuaan ensimmäisessä lehdessä oli tuotetesti eri valmistajien BCAA aminohapoista, jotka lisäävät kestävyyttä tehdä niitä viimeisiä toistoja eli kehittäviä toistoja. Tämä treenin aikana nautittava proteiinilisä ei paljoa nosta kustannuksiani / salikerta, joten päätin tarttua tilaisuuteen ja kokeilla onko siitä tuntuvaa buustia jos juo muuta kuin pelkkää vettä treenin aikana. Keho on kuitenkin itseään hajottavassa tilassa puntin ajan, joten ei ole ollenkaan typerämpää ottaa vähän lihaksen rakennusaineina käytettävää proteiinia, jotta väsymyksen tunne hieman helpottaisi. 

Kivan värinen purkki, meloonin maku ei hivele nystyröitä, mutta en tätä sen vuoksi ostanutkaan.

Otin annoksen noin vartti ennen treeniä ja aloitin leuanvedolla. Menossa on 20 pull-ups challengen ensimmäinen viikko ja ensimmäiset neljä sarjaa eli 7, 6, 6, 8 toistoa menivät loppuun asti, tietysti jo pahalta tuntui. Viimeinen yhdeksän jäi tekemättä, koska kuuden kohdalla tuli norsu olo enkä enää kyennyt vetämään yhtäkään. Mietin vain, että enhän steroideja ostanutkaan, mutta ensimmäiset neljä sarjaa tuntuivat melko hyvältä. Siirryin kyykkytelineelle, jossa alkulämpöjen jälkeen aloitin 40:stä 10 kilon nousulla 10 toistoa per kymppikilo, noin parin minuutin palautuksilla. 80 jälkeen laitoin femman lisää ja tein 2 x 10, 85:llä. 85:n seteissä todellakin tuntui siltä, että vaikka sydän hakkaa kovaa ja tietysti raskaalta tuntuu niin rauta tottelee. Viimeisillä viidellä alkoi jo menemään selälle, mutta kun keskityin korsetin paketissa pitämiseen ja oikeilla lihaksilla tekemiseen niin tunsin, että työ tuli tehtyä jaloilla. Olin hieman huojentunut setin jälkeen, koska en pitkään aikaan ollut saanut vastaavaa väsymystä jalkoihin aikaan. Treenin lopun tein eristävämpiä liikkeitä yläkropalle, mutta nekin jaksoin hyvin loppuun, vaikka en turhia taukoja pidellyt eli tein supersarjoja. Plaseboa tai ei, tästä ensimmäisestä kokeilusta jäi positiivinen fiilis. BCAA:n sisältämiä aminohappoja (proteiineja) ei ihmiskeho pysty itse tuottamaan, joten ne pitää saada ravinnosta. Tätä ottamalla kehonrakennus päivinä ainakin takaan sen, että sieltä kaikki tarpeellinen ja tarpeetonkin lihaksille löytyy. 

Tiistain ja keskiviikon olin Lahdessa ja iltavapailla halusin käydä tsekkaamassa maauimalan Lahden urheilukeskuksessa. Mesta on aika magee.

Tämä on pellehyppykisojen toinen ääripää, telemarkilla altaaseen saa multa kymmenen pistettä.

50m altaassa oli mukava uida matkaa, koska sata metriä tulee jo kun ui kerran altaan päästä päähän ja takaisin. 800 metriä tuli uitua, joka oli mulle tarpeeks, koska alko tekniikka hajoomaan jo pahasti loppupäässä, vaikka taukoja pidinkin parinsadan metrin jälkeen. Mukavaa uiskentelua pitkästä aikaa ;)

Viikonloppuun valmistauduttiin taas innokkain mielin, niinkuin varmasti moni muukin, mutta meillä oli edessä MM näyttökisat ja vielä aivan uudessa ympäristössä eli Heinolan sisäampumaradalla. Kyseessä siis 10m normaali- ja sekajuoksut


Voi jiisus oli taas kiva ampua kisaa, kun ei ollu liikoja odotuksia ja oli saanu pitkään miettii kaikkee muuta ku tuloksen takomista. Näissä päivissä piilee se urheilun koukuttava vaikutus. Normeilla homma lähti rullaan jo pirun nätisti, kun hitaiden eka kymppi 99 ja si 97, 98 loppuun. Nopeet ei alkanu niinkään ruusuisesti: 89, 98, 94 = 281, mutta kirin onnistuneesti heti alun huolettomuuden jälkeen. Sai normeistakin aihetta olla ilonen, kun joukossa ei ollu kun kaks heikompaa kymmenen settiä.

Sekareiden eka puokki oli 189 ja vähän tuli mieleenkin, että jaa melko vaisusti meni vaikka mielestäni ammuin iha hyvin. Onha toi sinnepäi, mutta aina tulos ei kuitenkaan vastaa todellisuutta jollasena sen ammunnan kokee. Toista puokkia ennen vähä mietin et miks mä oon tässä ja nyt, joka vei ajatusketjuna sinänsä aika pitkällekin. Olin itsevarma ja halusin ampuu hyvin: 99 + 98 = 197 eli 386 (uusi Y24 sarjan SE), oli todellaki just sitä parasta antia mitä ihminen saa itestään irti. Flow oli niin salee, että aloin hiffaa kolmanneks vikan laakin kohalla et nyt muuten menee biruhyvi :D

-J

Kevyemmin eteenpäin jatkossakin

Joo o. Elikkäs oon nyt viime viikot ottanu vähä kevyemmin joka harjoittelun osa-aluella. Viikonlopun kisan perusteella se on ollut oikee ratkasu! Normaalijuoksuilla vihdoin tulos päälle 572 (289+283)! Itseluottamus on palannut. Oli aivan huikee fiilis kisan jälkeen. Teki mieli huutaa, että VIHDOIIIN!
Sekarit meni löysästi. Varmaan toi normien helpotuksen tunne vei halut sekareiden ampumiseen. Niissä 372. Mutta tästä on nyt tosi hieno jatkaa kohti kesän tulevia koitoksia

Mulla alkaa keskiviikkona kesäloma. Aijoin levätä, treenata fysiikkaa, hengailla kavereiden kanssa ja ennen kaikkea PITÄÄ HAUSKAA :P Kesä on hienoo aikaa


 Sunnuntaina kävin ystäväni Henkan kanssa kattomassa Lahden Eliittikisoja. Käytiin kannustamassa inttikaverimme Eetu Rantala miesten 100m voittoon! Vie hienolla ajalla 10,30 sek. Lensi Pitkämäenki keihäs hienosti päälle 85 metrin. Hieno ilma, hienot kisat :)

-S

Pituushyppyä ja kaveri lentää pirun korkeella ilmassa!

Perustreenillä perustuloksia!

  Tässä ollaan nyt parisen viikkoa menty ihan ns. ylläpitoharjoittelun merkeissä ammunnan suhteen. Tarkoituksena on ollut nollata pää koppaa, että jaksaa painaa koko loppukauden kovaa. Oon tehny kahdesta kolmeen ampumaharjoitusta viikossa ja fysiikat päälle. Nyt alkaa taas tuntua siltä, että treeninälkä on päällä ja tarvitsee alkaa koventaa harjoittelua. Tarkotuksenani on harjoitella määrällisesti kovempi jakso ja keventää taas sopivasti heinäkuun kisoja kohti.


Heinolan kisailut sujuivat perustekemisen merkeissä. Omat tulokseni eivät päätä huimanneet (576  ja 382), mutta ei tässä nyt voi pettynytkään olla. Normaalijuoksujen Y24 SE uusiksi kuitenkin. Tuntui taas hyvältä päästä kisaamaan pienen tauon jälkeen. Oli järkevää kokeilla paria uutta teknistä asiaa itse kilpailussa. Treeneissä kun ei millään saa samanlaista vireystilaa päälle. Kyllä se skapa vaan aina sytyttää liekin palamaan.

Vietellään tässä nyt hyvät Jussit ja treenataan kovaa ja ajatuksella. Sillain sitä hyvä tulee!!

-T

Heinola Openin jälkeen pistettiin grilli kuumaks ja vedettiin proteiiniöverit :D

Korvia myöten täynnä kymppiä

Hej!! Kevät on kiireistä aikaa, joten blogin kirjoittelu on vähän tullut laiminlyötyä. Tässä kuitenkin parhaita menneiltä viikoilta :)

Finnairi laskeutu kentälle stadi-vantaalla pari tuntii myöhässä, kun muutaman odottavan tunnin aikana Prahassa oli putsattu moottoriin lentänyt jauheliha parempaan talteen. Ei suosinut luonnonvalinta seikkailunhaluista tinttiä. Kotimaan pääkentältä lähettiin suorinta rannikkotietä kohti länttä, mieli vapautuneena siitä, ettei aina tarvi kotio lähtee kun aurinkokin paistaa komeesti 8-)

20:s eli Tsekin GP-kisan jälkeinen viikko kului siis kokonaan Inkoossa. Siellä oltiin ensin ma-pe Urheilukoulun leirillä, muttei viikonlopuks kotiokaan lähetty, koska samat geimit jatku maajoukkueleirin merkeissä sunnuntaihin asti. Kokoonpanoon liittyi perjantaina työviikon taputeltuaan myös Tomppa.

Raaseporin ampujien (Raseborgs Skyttar) ampumakeskuksessa oli arkipäivät leirillä myös kiväärin olympiaryhmä ja oli mukava nähdä muitakin ampujia taas vaihteeks kuin vaan oman lajin edustajia ;) Virkistää kivääriampujienkin mieltä välillä ampua liikkuvaa maalia. Lainatakseni Kultahippufinaalien esittelyvideolla esiintynyttä Esaa:  "tää ei oo niin totista niinku jossain olympialaisissa." Ehkä juuri siksi myös kivääriampujat tykkäsivät ampua vähän rennommin välillä eli liikkuvaan tauluun :)

Hieno viikko Inkoossa on siis takana jälleen ja hieman erilaisissa majoitusolosuhteissa, kuin aiemmin. Kopparnäsin kestikievari oli vähän muunlainen puitteiltaan kuin aikaisemmat yöpymispaikat Inkoossa, mutta ihan fine tuokin. Ei tarvinnut samoja polkuja lenkeillä tallata :) Maastot tuli tutuksi, kun kävin joka aamu vartin aamuverryttelyllä, tiistaina puolentoista tunnin pk lenkillä ja lauantaina vedin intervallijuoksua puoli tuntia valmentaja Häyrisen kantapäillä. Tomo oli aluks kelkassa, mutta runsas siitepöly ahdisti hengitysteissä niin paljon, että oli pakko rauhottaa vauhtia.

Lahden valmennusleiri jatkui heti Inkoosta kasarmille päästyämme, mutta onneksi kaukaa viisas kersantti järjesti maanantain ohjelman täysin fysiikkapainotteiseksi, eikä tarvinnut heti lähteä ampumaan. Itsekin olin taas pari viikkoa katsellut peiliin ja kuumotellut puntille menemisen himoissa, kunnes tuo tilaisuus minulle maanantaina suotiin ja pääsin rankomaan koko kropan lihasryhmät lävitse. Muistin kahdenkin päivän päästä   sängystä noustessani, että missä tuli oltua ja mitä tulikaan tehtyä. Taisi tehota.

Defenderillä mestoille

Hälvälä saa monen Urheilukoulussa tai Hämeen Rykmentissä palvelleen makaabereimmat mielikuvat varusmiespalveluksesta pintaan. Ja sinnehän me lähdimme tiistaina heti aamusta treenaamaan 50 metrin liikkuvaa maalia eli villikarjua. Itseäni ajatus Hälvälästä treeniympäristönä ei enää paikan päälle päästyämme hirvittänyt, sillä Lahden Ampumaseuran rata oli ihan käytettävässä kunnossa ja keli oli Hälvälän historiassa parhaimmasta päästä.

Edellisistä kisoista onkin jo venähtänyt tovi

Viikonloppuna ehti hieman muidenkin taitolajien parissa paneutumaan, kun liitokiekkoammattilainen ystäväni Johannes vei pelaamaan Tampereen Vihiojalle frisbeegolfia.

Aerodynamiikan ylipäällikkö Johannes

Haastoin silkkaa typeryyttäni hänet kaksintaistoon ja päädyinkin helisemään frisbeejedin nöyryyttäessä minua kierroksella. Uusinnassa 9-väylän jälkeen jäin 2 heittoa plussalle, eikä siitä enää noustu. Tämä ei jää tähän.

Sunnuntaina oltiin talkootöissä K64:n ulkoradalla järjestämässä Suomen Veteraaniampujien kevätkilpailuita. Työtä lajin eteen, vaikka ei se päällepäin näykkään.

Jarkko Tani ja Jukka-Pekka Jokela

Tälläkin viikolla olin Puolustusvoimien kustantamana leirillä, nyt Padasjoella. Onneksi meteorologit eivät kaikkea osanneet ennustaa ja pelätty kaatosade jäi yläilmoihin. Ilman telttaa luonnon helmassa partioiminen olisi muuten muuttunut astetta vastenmielisemmäksi, kun paikat olisivat olleet märkinä kokoajan. Kolmeen päivään tuli käveltyä sen verran paljon haastavassa maastossa lisäpainot selässä, että ei tarvitse viikonloppuna lenkille lähteä :)
Päästiin kans kokeileen metsäjärven veden hellää huomaa, kun uimme rinkkojen kanssa yhden lätäkön yli leirin päätteeksi. Moni oli mulannut ojiin ja suohon jo aiemmin, mutta viimeistään nyt kastui kaikki huolella pakkaamattomat tavarat :-D

Kesäkuun puolella jo! Jee nyt alkaa elämän parhaat päivät tai ainakin lennokkaimmat :) Nyt on saanu vaan oleillakin hetken eli hengaa frendien kanssa ja tehä vähän mitä mieleen millonki juolahtaa. Cruiserillakin oli kiva päästellä ekaa kertaa, koska invalidisoituminen ja sillä rullaamine on niin lähellä toisiaan. Eiköhän tänki haltsaa paremmi kesän edetessä.

Aloitin nyt torstaina taas vähän hakemaan tatsia ilma-aseeseen, koska Heinolan näyttökisakin lähestyy ja täytyy päästä jollain tavalla sinuiksi Waltsun kanssa ennen kisaa. Heinolaan kun saattaa tulla ulkomaisiakin vahvistuksia tai ainakin yksi venäläinen ja puolalainen on kutsuttu. Taitolajeja oon harjotellu vaikken ampumaradalla oo käynytkään, sillä frisbeegolfia on tullu monena päivänä käytyä heittämässä. Tuntuu vain, että on sekin mennyt liian totiseks kun tulee käytyä niin usein... Sijoitin yhteen uuteen draiveriinkin hiljattain ;) Kämmenheitot on alkanu välillä kulkeenkin.

-J

MPKK:n pääsykoeviikko

Treenit tiistaina ja keskiviikkona kulki erittäin hyvin. Tein muutamia muutoksia aseeseeni kuten impparin perän lyhennys ja kahvakulman muuttaminen. Laukauksia ammuin reilusti eli 1030lk kahteen päivään, koska tiesin että harkoista tulee taukoo jokatapauksessa to-pe kun käyn MPKK:n pääsykokeissa.

Tiistaina juostiin 1h 20min pk-lenkki, jonka jälkeen oikeen jalan akillesjänteessä alkoi oleen vaivaa. Se oli kipee kun venytin sitä ja vaihtelevasti arka kävellessä. Annoin sille kylmää ja vedin buranaa, että paraneminen lähtis mahollisimman nopeesti liikkeelle. Jännitystä tilanteeseen toi kun tiesin, että pääsykokeissa on eessä cooperi ja halusin juosta siitä täydet pojot.

Perjantai aamuna oli sit cooperin vuoro heti klo 8:00. Vedin fyssarimme käskystä urheiluteipillä tukee nilkkaan. Antti myös sano et saan juosta maksimissaan 3002m. Sain nilkutettuu täydet pojot eli kolmetuhatta metriä. Oma tulos 3100m ja vähän yli sen mitä sain vetää. Tavallaan harmittaa kun olisin halunnut vetää maksimitehoilla, mut eiköhän kesällä tuu mahollisuus vetää täysii. Meinaan, koskaan ennen ei oo cooperin jälkeen ollu noin voimakas fiilis. Olisin voinu jatkaa juoksuu vie pitkään :D

Urheiluteipit saa tilanteen näyttään ulkopuoliselle pahemmalta, kuin mitä se on. :)  Ehkä tätä teippaamista voisi hyödyntää kilpailuissakin?

-S