Korvia myöten täynnä kymppiä

Hej!! Kevät on kiireistä aikaa, joten blogin kirjoittelu on vähän tullut laiminlyötyä. Tässä kuitenkin parhaita menneiltä viikoilta :)

Finnairi laskeutu kentälle stadi-vantaalla pari tuntii myöhässä, kun muutaman odottavan tunnin aikana Prahassa oli putsattu moottoriin lentänyt jauheliha parempaan talteen. Ei suosinut luonnonvalinta seikkailunhaluista tinttiä. Kotimaan pääkentältä lähettiin suorinta rannikkotietä kohti länttä, mieli vapautuneena siitä, ettei aina tarvi kotio lähtee kun aurinkokin paistaa komeesti 8-)

20:s eli Tsekin GP-kisan jälkeinen viikko kului siis kokonaan Inkoossa. Siellä oltiin ensin ma-pe Urheilukoulun leirillä, muttei viikonlopuks kotiokaan lähetty, koska samat geimit jatku maajoukkueleirin merkeissä sunnuntaihin asti. Kokoonpanoon liittyi perjantaina työviikon taputeltuaan myös Tomppa.

Raaseporin ampujien (Raseborgs Skyttar) ampumakeskuksessa oli arkipäivät leirillä myös kiväärin olympiaryhmä ja oli mukava nähdä muitakin ampujia taas vaihteeks kuin vaan oman lajin edustajia ;) Virkistää kivääriampujienkin mieltä välillä ampua liikkuvaa maalia. Lainatakseni Kultahippufinaalien esittelyvideolla esiintynyttä Esaa:  "tää ei oo niin totista niinku jossain olympialaisissa." Ehkä juuri siksi myös kivääriampujat tykkäsivät ampua vähän rennommin välillä eli liikkuvaan tauluun :)

Hieno viikko Inkoossa on siis takana jälleen ja hieman erilaisissa majoitusolosuhteissa, kuin aiemmin. Kopparnäsin kestikievari oli vähän muunlainen puitteiltaan kuin aikaisemmat yöpymispaikat Inkoossa, mutta ihan fine tuokin. Ei tarvinnut samoja polkuja lenkeillä tallata :) Maastot tuli tutuksi, kun kävin joka aamu vartin aamuverryttelyllä, tiistaina puolentoista tunnin pk lenkillä ja lauantaina vedin intervallijuoksua puoli tuntia valmentaja Häyrisen kantapäillä. Tomo oli aluks kelkassa, mutta runsas siitepöly ahdisti hengitysteissä niin paljon, että oli pakko rauhottaa vauhtia.

Lahden valmennusleiri jatkui heti Inkoosta kasarmille päästyämme, mutta onneksi kaukaa viisas kersantti järjesti maanantain ohjelman täysin fysiikkapainotteiseksi, eikä tarvinnut heti lähteä ampumaan. Itsekin olin taas pari viikkoa katsellut peiliin ja kuumotellut puntille menemisen himoissa, kunnes tuo tilaisuus minulle maanantaina suotiin ja pääsin rankomaan koko kropan lihasryhmät lävitse. Muistin kahdenkin päivän päästä   sängystä noustessani, että missä tuli oltua ja mitä tulikaan tehtyä. Taisi tehota.

Defenderillä mestoille

Hälvälä saa monen Urheilukoulussa tai Hämeen Rykmentissä palvelleen makaabereimmat mielikuvat varusmiespalveluksesta pintaan. Ja sinnehän me lähdimme tiistaina heti aamusta treenaamaan 50 metrin liikkuvaa maalia eli villikarjua. Itseäni ajatus Hälvälästä treeniympäristönä ei enää paikan päälle päästyämme hirvittänyt, sillä Lahden Ampumaseuran rata oli ihan käytettävässä kunnossa ja keli oli Hälvälän historiassa parhaimmasta päästä.

Edellisistä kisoista onkin jo venähtänyt tovi

Viikonloppuna ehti hieman muidenkin taitolajien parissa paneutumaan, kun liitokiekkoammattilainen ystäväni Johannes vei pelaamaan Tampereen Vihiojalle frisbeegolfia.

Aerodynamiikan ylipäällikkö Johannes

Haastoin silkkaa typeryyttäni hänet kaksintaistoon ja päädyinkin helisemään frisbeejedin nöyryyttäessä minua kierroksella. Uusinnassa 9-väylän jälkeen jäin 2 heittoa plussalle, eikä siitä enää noustu. Tämä ei jää tähän.

Sunnuntaina oltiin talkootöissä K64:n ulkoradalla järjestämässä Suomen Veteraaniampujien kevätkilpailuita. Työtä lajin eteen, vaikka ei se päällepäin näykkään.

Jarkko Tani ja Jukka-Pekka Jokela

Tälläkin viikolla olin Puolustusvoimien kustantamana leirillä, nyt Padasjoella. Onneksi meteorologit eivät kaikkea osanneet ennustaa ja pelätty kaatosade jäi yläilmoihin. Ilman telttaa luonnon helmassa partioiminen olisi muuten muuttunut astetta vastenmielisemmäksi, kun paikat olisivat olleet märkinä kokoajan. Kolmeen päivään tuli käveltyä sen verran paljon haastavassa maastossa lisäpainot selässä, että ei tarvitse viikonloppuna lenkille lähteä :)
Päästiin kans kokeileen metsäjärven veden hellää huomaa, kun uimme rinkkojen kanssa yhden lätäkön yli leirin päätteeksi. Moni oli mulannut ojiin ja suohon jo aiemmin, mutta viimeistään nyt kastui kaikki huolella pakkaamattomat tavarat :-D

Kesäkuun puolella jo! Jee nyt alkaa elämän parhaat päivät tai ainakin lennokkaimmat :) Nyt on saanu vaan oleillakin hetken eli hengaa frendien kanssa ja tehä vähän mitä mieleen millonki juolahtaa. Cruiserillakin oli kiva päästellä ekaa kertaa, koska invalidisoituminen ja sillä rullaamine on niin lähellä toisiaan. Eiköhän tänki haltsaa paremmi kesän edetessä.

Aloitin nyt torstaina taas vähän hakemaan tatsia ilma-aseeseen, koska Heinolan näyttökisakin lähestyy ja täytyy päästä jollain tavalla sinuiksi Waltsun kanssa ennen kisaa. Heinolaan kun saattaa tulla ulkomaisiakin vahvistuksia tai ainakin yksi venäläinen ja puolalainen on kutsuttu. Taitolajeja oon harjotellu vaikken ampumaradalla oo käynytkään, sillä frisbeegolfia on tullu monena päivänä käytyä heittämässä. Tuntuu vain, että on sekin mennyt liian totiseks kun tulee käytyä niin usein... Sijoitin yhteen uuteen draiveriinkin hiljattain ;) Kämmenheitot on alkanu välillä kulkeenkin.

-J

MPKK:n pääsykoeviikko

Treenit tiistaina ja keskiviikkona kulki erittäin hyvin. Tein muutamia muutoksia aseeseeni kuten impparin perän lyhennys ja kahvakulman muuttaminen. Laukauksia ammuin reilusti eli 1030lk kahteen päivään, koska tiesin että harkoista tulee taukoo jokatapauksessa to-pe kun käyn MPKK:n pääsykokeissa.

Tiistaina juostiin 1h 20min pk-lenkki, jonka jälkeen oikeen jalan akillesjänteessä alkoi oleen vaivaa. Se oli kipee kun venytin sitä ja vaihtelevasti arka kävellessä. Annoin sille kylmää ja vedin buranaa, että paraneminen lähtis mahollisimman nopeesti liikkeelle. Jännitystä tilanteeseen toi kun tiesin, että pääsykokeissa on eessä cooperi ja halusin juosta siitä täydet pojot.

Perjantai aamuna oli sit cooperin vuoro heti klo 8:00. Vedin fyssarimme käskystä urheiluteipillä tukee nilkkaan. Antti myös sano et saan juosta maksimissaan 3002m. Sain nilkutettuu täydet pojot eli kolmetuhatta metriä. Oma tulos 3100m ja vähän yli sen mitä sain vetää. Tavallaan harmittaa kun olisin halunnut vetää maksimitehoilla, mut eiköhän kesällä tuu mahollisuus vetää täysii. Meinaan, koskaan ennen ei oo cooperin jälkeen ollu noin voimakas fiilis. Olisin voinu jatkaa juoksuu vie pitkään :D

Urheiluteipit saa tilanteen näyttään ulkopuoliselle pahemmalta, kuin mitä se on. :)  Ehkä tätä teippaamista voisi hyödyntää kilpailuissakin?

-S